Skip to content

Suullisen kommunikatiivisen kielitaidon kehittyminen – fokuksessa ruotsi toisena kotimaisena kielenä 

 

Johdanto

Ruotsin kielen asema oppiaineena on ollut usein yhteiskunnallisessa keskustelussa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014) pyrkii vaikuttamaan asenteisiin monella eri tavalla. Yksi keino oli varhentaa ruotsin kielen (B1-oppimäärä) aloitusajankohta 6. vuosiluokalle lisäämättä kuitenkaan oppinaineen opetustuntimäärää. Samoin suullinen kielitaito sekä kommunikatiivisuus korostuvat entistä voimakkaammin niin opetuksessa kuin tavoiteltavana kielitaitonakin. Kielenopetuksen pitäisi keskittyä ennen kaikkea autenttiseen kielenkäyttöön.

Tutkimuksessa selvitetään, millaista oppilaiden suullinen kommunikatiivinen kielitaito on perusopetuksen loppuvaiheessa sekä miten oppilaiden asenteet ja suullinen kommunikatiivinen ruotsin kielen taito kehittyvät perusopetuksen aikana B1-ruotsin kontekstissa. Tutkimuskysymyksiä lähestytään erikseen sekä koulukohtaisten sekä tyttöjen ja poikien tulosten kautta, jotta perusopetuksen arvopohjana olevat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulevat huomioiduksi.

Menetelmät

Tapaustutkimus toteutuu monimenetelmäisenä pitkittäistutkimuksena, joka koostuu kolmesta materiaalinkeruusta samoilta oppilailta (N = 118) vuosiluokilla 7, 8 ja 9. Oppilaat on koottu satunnaisotannalla kolmen erityyppisen paikkakunnan kouluista eri puolilta Suomea. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017–2019 suullisten (haastattelu, kuvasta kertominen ja ääneen lukeminen) ja kirjallisten (asennekysely ja sanatesti) tehtävien avulla, ja aineistoa on täydennetty kehystävällä opettajakyselyllä keväällä 2020. Aineiston analysoinnissa käytetään määrällisiä ja laadullisia menetelmiä, kuten sisällön- ja keskustelunanalyysia.

Kommunikatiivisen kielitaidon käsite pohjautuu kommunikatiivisen kompetenssin teorioihin (Hymes 1972, Canale 1983, Bachman & Palmer 1996), jotka ovat myös Eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen (CEFR 2001) ja siten myös POPSin (2014) kielikäsityksen taustalla. Kommunikatiivinen kompetenssi koostuu lingvistisestä, sosiolingvistisestä, pragmaattisesta ja strategisesta kompetenssista, joista lingvististä kompetenssia tutkitaan leksikaalisen ja fonologisen kompetenssin pohjalta. Tutkimuksessa huomioidaan myös oppijan yleisten kompetenssien vaikutukset kielitaidon kehittymiseen. Asennekysely pohjautuu malliin, jota on käytetty aiemminkin perusopetuksen oppilaiden asennetutkimuksessa (Tuokko 2002, 2009).

Tulokset

• Oppilaiden ruotsin kielen taidossa on perusopetuksen loppuvaiheessa paljon kommunikatiivisen kielitaidon piirteitä (CEFR 2001). Osaaminen vastaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin peilaten riittävää peruskielitaitoa (A1.1–A.2.1), joka ei vielä riitä itsenäiseen kielenkäyttöön.

• Oppilaiden asenteet ruotsin oppiainetta kohtaan ovat myönteisiä 7. vuosiluokan alussa mutta muuttuvat vähitellen kielteisemmiksi 9. vuosiluokkaan mennessä.

• Huomattavan monen oppilaan suullinen ruotsin kielen taito ei kehity tai jopa heikkenee 7. vuosiluokasta lähtien. Tämä tulos perustuu samanlaisina toistettavista tehtävistä selviytymiseen, joissa heikkenemistä näkyy erityisesti reseptiivisessä sanatestissä, haastattelussa sekä kuvasta kertomisessa.

• Koulukohtaiset erot ja erilaiset osaamisprofiilit ovat selkeitä. Ne näkyvät esimerkiksi siten, että yhden koulun oppilaiden sanavarasto on laajempi ja kehittyy nopeammin kuin muissa kouluissa, kun taas toisessa koulussa oppilaat ääntävät ruotsia paremmin ja käyttävät monipuolisemmin kommunikaatiostrategioita. Kolmannen koulun oppilaat puolestaan saavat kauttaaltaan selkeästi muita heikoimpia tuloksia.

Pohdinta

Tutkimus on toteutettu pitkittäistutkimuksena, mikä on kielitieteissä harvinaista. Se mahdollistaa kuitenkin kehittymisen seurannan, josta nousevatkin tutkimuksen huolestuttavimmat tulokset. Suuret erot kommunikatiivisen kielitaidon kehittymisessä niin eri koulujen kuin tyttöjen ja poikien välillä antavat aihetta huolestua yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen perusopetuksen onnistumisesta. Toisaalta oppilaiden kielitaidon fossiloituminen tietylle tasolle tai jopa kielitaidon heikkeneminen herättävät jatkotutkimuskysymyksiä kielenopetuksen pedagogisesta saavutettavuudesta.

Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että ruotsin kielen opetus toisena kotimaisena kielenä ei toteudu optimaalisesti eikä tavoitteita kaikilta osin saavuteta. Ruotsin opettajilla on käsitys heikenneestä ruotsin kielitaidon tilasta (Kurki 2021), ja tämä tutkimus tukee heidän käsitystään. Tulosten pohjalta jokainen ruotsin opettaja voi itse muuttaa opetustaan ja oppimisympäristöään, mutta suurin vaikuttavuus syntyisi, jos tutkimusta hyödynnettäisiin laajamittaisesti opettajankoulutuksissa, täydennyskoulutuksissa sekä opetussuunnitelmien pohjana. Pedagogisen tavoitteen kirkastaminen, aitojen kieliympäristöjen hyödyntäminen sekä rohkea sisältöjen karsiminen opetuksesta antaisivat varmasti opettajien kaipaamaa lisäaikaa keskittyä olennaiseen, eli suulliseen vuorovaikutukseen.

Tutkijan yhteystiedot

EERO TALONEN, FM, väitöskirjatutkija (OY) OAMK / AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU

 

 

Lähteet:

Bachman, L & Palmer, A. 1996. Language testing in practice. Oxford: Oxford University Press.

Canale, M. 1983. From communicative competence to communicative language pedagogy. I: Richards, J. C. & Schmidt, R. W. (red.) Language and communication. London: Longman, 2–27.

CEFR 2001. Common European Framework of Reference of Languages: Learning, teaching, assessment. Council of Europe. Modern Language Division, Strasbourg. Cambridge University Press. https://rm.coe.int/1680459f97

Hymes, D. 1972. On communicative competence. I Pride, J. B. & Holmes, J. (red.) Sociolinguistics. Harmondsworth. Penguin, 269–293.

Kurki, T. 2021. Ruotsin kielen oppimistulokset tuntijako- ja varhentamisuudistuksen jälkeen. SUKOL. Svenska nu -verkosto. Helsinki.

POPS 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Åtkomstsätt: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf [hänvisat 30.11.2021] 

Tuokko, E. 2002. Perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen oppimistulosten kansallinen arviointi 2001. Opetushallitus. Oppimistulosten arvioniti 3/2002. Helsinki: Yliopistopaino.

Tuokko, E. 2009. Miten ruotsia osataan peruskoulussa? Perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen B-oppimäärän oppimistulosten kansallinen arviointi 2008. Opetushallitus. Oppimistulosten arviointi 2/2009. Helsinki: Yliopistopaino.