Arktiset Askeleet

Arktisten Askelten taustajoukkojen esittelyssä ensimmäisen vuoron saa itseoikeutetusti tapahtuman johtaja Marjukka Koivuniemi, tuttavallisemmin Maikki. Seuraavassa Maikki valottaa sitä, minkälainen kytkös hänellä on tapahtumaan. 

Olen Marjukka Koivuniemi, tuttavallisemmin Maikki, vähän yli kolmikymppinen palijasjalakanen oululainen. Arktisiin Askeliin olen ottanut ensikosketukset tanssijan ja pienen talkoolaisen roolissa äidin eli Liisa Kontturi-Paasikon perässä kulkien, myöhemmin tapahtuma on tullut tutuksi myös työntekijänä opiskeluvuosina sekä omien ryhmien kanssa koreografin roolissa.

Mieleenpainuvimmat muistot tästä ihanasta tapahtumasta liittyvät omaan lapsuuteeni ja siihen, miten sain olla mukana erilaissa työtehtävissä. Tanssialan Tuen väki ja muu tapahtuman henkilökunta ottivat minut, pienen tytön, lämmöllä mukaan puuhiinsa ja sain tuntea oloni tärkeäksi ja erityiseksi. Toki mukaan mahtuu myös upeita muistoja omien tanssijoiden tsemppaamisesta koreografin ominaisuudessa. 

Tämä vuosi on minulle viides tapahtuman johtajan roolissa ja ensimmäiset vuodet onkin menty melkoista vuoristorataa. Tapahtuma on onneksi saatu järjestettyä joka vuosi, mutta haasteita ja mutkia on matkaan kyllä mahtunut. Olemme vihdoin päässeet palaamaan tapahtuman juurille Pohjankartanoon, ja katselmukset pääsevät pyörimään suhteellisen normaalisti. 

Tulevalta maaliskuun tapahtumaviikonlopulta odotan eniten sitä ihanaa kihinää, festivaalitunnelmaa ja yhteisöllisyyden tunnetta ympäri Suomea tulevien tanssijoiden kesken. 
Vinkkini osallistujille on: Tule Arktisiin nauttimaan tapahtumista koko viikonlopun ajaksi, käy ahkerasti työpajoissa, tutustu uusiin tanssikavereihin ympäri Suomen ja nauti Arktisten Askelten tunnelmasta! 

Tervetuloa Ouluun maaliskuussa!

Olen Liisa Kontturi-Paasikko eli Lissu ja vuoden 2024 tapahtumassa voin jo hyvällä omalla tunnolla ja ylpeydellä sanoa kuuluvani ”tuen vanhoihin rouviin”. Oulun läänin Tanssialan Tuki ry:hän on se taho, joka on ollut mukana järjestämässä Arktiset Askeleet -tapahtumaa jo 39 vuoden ajan.  Oma historiani tuen hallituksessa on hieman lyhyempi, ja siitä suurimman osan olen toiminut yhdistyksen puheenjohtajana. Tuo oli pesti, jonka Liisa Tiitinen minulle jätti ja antoi samalla mahdollisuuden hypätä isoihin saappaisiin Arktiset Askeleet -tapahtuman johtajaksi. Taiteellisen johtajan nimikettä en halunnut ottaa vaan lähdin luotsaamaan tapahtumaa entistä vahvemmin Liisan viitoittamaan tanssinkasvatukselliseen suuntaan ja sillä tiellä ollaan edelleen: Arktiset Askeleet on laajuudessaan ainutlaatuinen tapahtuma, katselmukseen haetaan laaja-alaisuutta sekä tanssijoiden iän että kokemuksen ja myös tanssilajien kirjon kautta. 

Yli kaksi vuosikymmentä kului tapahtumanjohtajan saappaissa, kunnes oli aika ojentaa valtikka eteenpäin sille ihmiselle, jonka tiesin taatusti kunnioittavan tapahtuman henkeä ja vaalivan sen laaja-alaisuutta. ”Tuen vanhat rouvat” on sisäpiirin ilmaisu niille ihanille naisihmisille, jotka ovat vuosikymmenestä toiseen jaksaneet innostua tanssialasta ja sen kehittämisestä ja antavat kerta toisensa jälkeen oman panoksensa Arktiset Askeleet -tapahtuman onnistumiseen. On ihanaa saada vielä jatkaa työtä tapahtuman eteen yhdistyksen puheenjohtajana ja yhtenä rouvista. Tältä paikalta voi seurata nykyisten tapahtuman puuhanaisten, tapahtuman johtaja Marjukka Koivuniemen ja tuottaja Johanna Mikkosen erinomaista työtä. Siitä henkii upea yhteisöllisyyden ja kehittämisen henki, jonka kautta myös talkoolaisten roolissa toimivat tanssinopettajaopiskelijat saavat hienon mallin tapahtumakokonaisuudesta.

 Vinkkini Arktisiin Askeliin osallistuville on sama kuin aiemminkin: nauttikaa, nauttikaa, nauttikaa ja olkaa mahdollisimman paljon läsnä koko viikonlopun ajan. Mitä kokonaisempana otatte tapahtuman annin vastaan sitä enemmän, saatte siitä irti!

Jutta astui tapahtumatuottajan isoihin saappaisiin pari vuotta sitten pitkäaikaisen tuottajan Mira Kolasen jälkeen. Miran hyvän työn pohjalta tapahtuman kehittämistä on ollut helppo jatkaa ja Jutta on tehnyt siinä äärimmäisen hyvää työtä. 

Olen Jutta Kotala ja toimin Arktisten tapahtumatuottajana. Arktiset tulivat minulle tutuksi Oamkin tanssinopettajaopintojen aikana ja enpä olisi tuolloin näyttämöhenkilönä työskennellessäni arvannut, että jonain päivänä tulen olemaan se, joka vastaa koko tapahtuman järjestämisestä! 

Tuottajana pitelen kaikkia lankoja käsissäni, ja tärkein tehtäväni on pitää huoli siitä, että osallistujat saavat osallistua lämminhenkiseen ja unohtumattomaan tanssitapahtumaan. Samalla toimin tapahtuman johtaja Marjukka Koivuniemen oikeana kätenä ja autamme toinen toistamme mitä erinäisimmissä asioissa. 

Muistoja muutamalta vuodelta on kertynyt jo roimasti. Sykähdyttävimmät hetket olen kokenut silloin, kun kiire on hetkeksi hellittänyt ja olen päässyt seuraamaan esityksiä kulissien takaa. Tanssijoiden rohkeaa heittäytymistä ja ilmaisua seuratessa maailma pysähtyy hetkeksi, kiire kaikkoaa ja antaa lisäenergiaa pitkään viikonloppuun. 

Aina kaikki ei kuitenkaan mene siten, miten on suunniteltu. Muutaman vuoden takainen tilanne on jäänyt erityisesti mieleen, kun olin tapahtumaviikonlopun perjantaiaamuna ajamassa Kotkantielle hakemaan tavaroita. Tuolloin toinen auto ajoi kolmion takaa oman autoni kylkeen, tästä onneksi selvittiin säikähdyksellä ja peltivaurioilla. Taisi olla ensimmäinen kerta Lissulle, kun tuottaja soittaa ja aloittaa puhelun lauseella “Minulla on kaikki kunnossa, ei hätää, jouduin kolariin. Saatan tulla hieman myöhässä.” 

Tämän vuoden tapahtuma on Arktisten 35-vuotisjuhlavuosi, joten olemme panostaneet tämän vuoden tapahtumaan entistä enemmän. Korona aiheutti kuitenkin haasteita tapahtuman järjestämisen osalta, mutta onneksi saimme siirrettyä tapahtuman kokonaisuudessaan syyskuussa pidettäväksi. On ollut ihana huomata kuinka tapahtumaan valitut teokset, tanssijat, luennoitsija ja taiteilijavieraat puhaltavat samaan hiileen ja ovat valmiita muuttamaan suunnitelmiaan siten, että pääsevät osallistumaan Arktisiin syksyllä. Eräänkin teoksen opettajalta tuli viesti, että oppilaat ehtivät jo surra, etteivät pääse maaliskuussa osallistumaan koronan takia, mutta kun he saivat tiedon tapahtuman siirtymisestä, oli ilo ylimmillään. Tämä kertoo siitä, että olemme tapahtumaorganisaation kanssa onnistuneet työssämme ja se kannustaa meitä kehittämään tapahtumaa entisestään. 

Tuottajan vinkkinä osallistujille on, että kannattaa osallistua kaikkeen mahdolliseen, mihin vain pysyt viikonlopun aikana. Tarjolla on tanssityöpajoja, erilaisia tanssiin liittyviä ohjelmia, suunnistusta ja totta kai aivan loistavia esityksiä illan diskoa unohtamatta. Opettajille ja koreografeille meillä on myös varattuna Eeva Anttilan tanssikasvatuksen työpaja ja luento, tätä harvinaista herkkua ei kannata jättää välistä. 

Minä toivon kaikille osallistujille, työntekijöille ja talkoolaisille ihanaa Arktisviikonloppua, joka tarjoaisi mieleenpainuvia, upeita muistoja elämän varrelle! Nähdään syksyllä!

Tällä kertaa esittelyvuorossa on Oulun läänin Tanssialan Tuki ry:n hallituksen jäsen Matti Kyllönen. Vuosien saatossa olet saattanut päästä maistamaan Matin ja hänen vaimonsa Leenan tekemiä ruokia ja voileipiä Arktisissa. Olet saattanut törmätä Mattiin myös muissa Arktisten tehtävissä; jos jossain on tarvittu kiireellistä apua niin Matti on aina ollut valmis auttamaan!

Arktisten Askeleiden pariin päädyin seuraamalla omaa rouvaa Oulun läänin Tanssialan Tuen hallitukseen. Toiminnassa ei valitettavasti ole muita miehiä mukana. 

Tapahtumassa olen toiminut järjestysmiehenä, lipunmyynnissä sekä voileipien ja ruoan teossa. Hyvin monessa eri roolissa siis! Erityisesti ruokapuolen hoitaminen tapahtuman aikana Pohjankartanolla on jäänyt hyvänä muistona mieleen. Myös kotona ollaan leivottu ja pottuja kuorittu. 

En ole tällä kertaa tapahtumassa paikalla, mutta toivon tietysti onnistumisia jokaiselle. Toivon myös kaiken sujuvan hyvin.

Ritva Ahola on yksi Oulun läänin Tanssialan Tuen perustajajäsenistä ja hänelle onkin kertynyt vuosien saatossa Arktisista runsaasti lämpimiä muistoja. Hänet olet voinut tavata vuosien saatossa muun muassa lipunmyyntipisteeltä, tänä vuonna Pohjankartanossa yöpyvät saavat puolestaan nauttia Ritvan tekemistä voileivistä.

Olen Oulun läänin Tanssialan Tuen perustajajäseniä. Sen myötä olen toiminut Arktisten Askeleiden parissa yli 30 vuoden ajan. Ritva on yhdistyksen hallituksen nimeämä kunniajäsen.

Vuosien saatossa on tullut tehtyä runsaasti talkootöitä. Tämän kevään katselmuksessa olen mukana talkoilemassa voileipiä tehden. 

Muistoja tapahtumasta on kovin paljon. Rakkain muisto minulle on, kun lapsenlapseni vuoden vanhana oli tapahtumassa mukanani vaaleanpunainen tutu-hame päällä. Sitä ennen hän nelikuisena istui lipunmyyntipöydällä kuin nukke. Tämän ihana tyttö kirjoitti toissa keväänä ylioppilaaksi. 

Tapahtumaviikonlopulta odotan onnistumisen hetkiä ja sitä, että kaikki menisi hyvin. Aion myös ihailla sitä, kuinka edistyksellinen tapahtuma Arktisista Askeleista on tullut kiitos tapahtumaorganisaation. Se on hienoa, kuinka vahvasti tanssipiireissä tiedetään Arktisten Askeleiden olemassaolo. 
Vinkkini osallistujille on tuoda mukanaan positiivinen mieli. Sitä osallistujilla kyllä yleensä onkin. Intoa näkee niin opettajilla kuin tanssijoillakin!

Tanssi näyttäytyy minulle ja on aina näyttäytynyt ympäröivän tilan muotoamisena, eräänlaisena veistotaiteena siis.

Kaikkilajinen tanssirakkauteni on yhtä pitkä kuin tähänastinen elämäni. Ainakin, jos on uskominen kerrottuun, ettei riemullani ollut rajoja, kun tuttu täti tuli kylään. Hän tanssitti minua aina. Olin tosi pieni, taapero peiton alta.

Ei minusta tullut tanssijaa. Olennoiduin niin toimittajana kuin kriitikkona yhden elämäntyön verran. Sitä kautta pääsin tutustumaan aina vain – ja yhä edelleen – monipuolistuvaan tanssikenttään. Kirjallissanallisen työni myötä olen todistanut myös niin Arktisten Askelten kuin Oulun läänin Tanssialan Tuen taivalta niiden hamasta alusta.

Arktisten kautta on tarjoutunut kiintoisa näköala tanssivien nuorten myöhempään elämänkirjoon: Kuinka joku on kutsuttu Fred Astaire -juhlintaan, jollei tanssinut Lontoossa tai toisaalla maailman näyttämöillä. Kenestä on tullut arvostettu koreografi, kenestä opettaja. Mutta muutoinkin kuin tanssien on moni tietään kulkenut oululaisesta tapahtumasta eteenpäin vuosikymmenten kuluessa.

Oulun läänin Tanssinalan Tuen hallituksen jäsen minusta leipoutui sen jälkeen, kun jätin taakseni toimittajuuteni 2010-luvun koittaessa ja solahdin kuvataiteilijaksi. Nyt pyrin parhaani mukaan olemaan Arktisille Askelille ja siihen osallistuville tarpeellinen taustavoima

Eila on ollut mukana tapahtuman talkooväessä ensimmäisestä tapahtumasta lähtien vastaten ruokahuollosta. Aiempina vuosina tapahtumassa mukana olleet muistavat maistuvan aamupuuron, tuoreet itseleivotut leivät ja monet muut herkut. 

Jos haluat kuulla lisää Arktisten historiasta niin Eilaa kannattaa jututtaa syksyn Arktisissa, hänellä on paljon juttuja takataskussa eteenpäin kerrottavaksi. Löydät hänet tänäkin vuonna mitä todennäköisimmin keittiön puolelta. 

Olen ollut mukana Arktisten Askelten toiminnassa ihan täysin alusta asti. Vielä olen tämän kauden loppuun, ja sitten jään näistä hommista eläkkeelle 35 vuoden jälkeen.  Eila on yhdistyksen hallituksen nimeämä kunniajäsen.

Vaikutan talkootyön parissa, meidän tanhu-ryhmämme muonitti tätä tapahtumaa pitkälti yli 20 vuotta. Teimme ruoat ja aamupalat ja kaikki. Talkootyö oli hyvin mielenkiintoista, mutta valitettavasti nykymaailmassa talkootyö on menettänyt merkitystään. 

Tämän vuoden tapahtumalta odotan, että kaikki menisi hyvin ja kenellekään ei jäisi paha mieli. Odotan myös innolla, kun tänä vuonna on aikaa katsomassa ja nauttimassa esityksistä. Joskus on ollut niin paljon näytösten aikaista hommaa, ettei ollut puhettakaan siitä, että olisimme edes vuorotellen päässeet katsomaan esityksiä. Aina on toki pyritty loppunäytös katsomaan. Mahtavaa, kuinka tapahtuma on kasvanut vuosien saatossa. 

Mieleenpainuvimpia muistoja minulle on jäänyt Marketta Viitalan ajalta. Hänet tunnetaan erityisesti elämäntyöstään lasten ja nuorten tanssiharrastuksen edistämiseksi. Marketan kanssa tehty yhteistyö oli aivan uskomatonta. Teimme kovin paljon taustatyötä ja esim. lähetimme tapahtumaan liittyvät postitkin talkoilla. Se oli yhteistyötä joka suhteessa. Talkoista on kertynyt pitkältä ajalta mukavia muistoja. 

Vuosien saatossa tapahtuma on muuttunut maailman mukana. Aluksi ihan kaikki olivat yhteismajoituksessa Pohjankartanon koulun lattioilla, mutta nyt kaupallistuneessa maailmassa ovat hotellit tulleet entistä suositummaksi majoitusvalinnaksi. 

Vinkkini osallistujille on hyvä mieli läpi tapahtumaviikonlopun!

Minna on Oulun läänin Tanssialan Tuen hallituksen jäsen, joka on ollut osana Arktisia Askeleita sen perustamisesta lähtien. Tiesitkös, että Minna on osallistunut Arktisiin myös tanssijana?

Olen kulkenut Arktisissa Askelissa ensin tanssijana, sitten opettajana ja koreografina ja nyt vuosien ajan hallituksen jäsenenä. Minna on Kajaani Dancen tanssikoulun rehtori, Kajaani tanssii festivaalin taiteellinen johtaja ja toimii myös Stoppissa ja daCi Finlandissa.

Mieleenpainuvia muistoja minulla on Arktisista monia, ja ne sijoittuvat Arktisten eri vaiheisiin: Tanssijoiden ilo, kun he tulevat valituksi valtakunnalliseen tapahtumaan. Tapahtumapaikan kiva kuhina, kun tanssiryhmät valmistautuvat esityksiin ja tutustuvat toisten ryhmien tanssijoihin. Muistoja on tietysti myös upeista esityksistä. 

Tapahtuma on kehittynyt samalla lailla kuin tanssitaide ja tanssikasvatus ovat kehittyneet Suomen maassa! Osallistujille antaisin vinkiksi, että kannattaa lähteä hyvällä tsempillä mukaan – muista, että jo se, että tulit tapahtumaan valituksi, on palkinto. Suosittelen workshopeihin osallistumisten ja esitysten katsomisten lisäksi myös tutustumaan tapahtumaviikonloppuna vähintään 10 uuteen tanssijaan, joita et ennestään ole tuntenut niin saat viikonlopusta enemmän irti.

Arktisten kirstunvartijana on toiminut vuodesta 1987 lähtien Elli Ryönänkoski ja tähän puuhakkaaseen naiseen olet voinut törmätä muun muassa lipunmyyntipisteessä. Tapahtuman johtaja, tuottaja ja rahastonhoitaja Elli tekevät tiiviisti yhteistyötä, jotta Arktiset saadaan järjestettyä vuosittain. Elliä kannattaa käydä jututtamassa lipunmyyntipisteellä Arktisten historiaa koskevissa asioissa, hän mielellään jakaa tarinoita kuluneilta vuosilta.

Päädyin mukaan Arktisten Askelten toimintaan vuonna 1987, kun kollegani Pohjois-Pohjanmaan liiton kulttuurijohtaja Tuure Holopainen soitti minulle. Tuure julisti, että minut on valittu rahastonhoitajaksi. Minä sitten kysyin, onko pakko. Tuure vastasi, että on. Vastasin Tuurelle asian olevan selvä, ja siitä lähtien olen ollut kirstunvartija. Vastaan kaikesta taloudesta tapahtuman osalta. Siihen liittyy laskutukset, maksatukset ja tarvikehankinnat. Talkoolaisten kanssa haetaan tukuista ja kaupoista kaikkea mitä tänne tarvitaan, kuten voileipätarpeita ja rekvisiittaa. 

Tapahtumantuottaminen oli täysin Oulun läänin Tanssinalan Tuen talkoolaisten vastuulla, ennen kuin tanssinopettajaopiskelijat tulivat mukaan kuvioihin avuksi. Siltä ajalta on hyvänä muistona jäänyt mieleen se yhteishenki. Me kaikki olimme siinä hengessä mukana, kenellekään talkootyö ei ollut pakkopullaa. Käytimme talkootyöhön hyvin paljon aikaa, ja tapahtuma pyöri hyvin vähällä rahalla. 

Lämmöllä muistelen myös sitä, kuinka Arktiset Askeleet muutettiin vuorovuotiseksi tapahtumaksi. Siitä lähtien menetin sydämeni lasten katselmuksen pienille tanssijoille. Joka kerta odotan heitä lipunmyynnissä ihaillen sitä aitoa tunnelmaa, sitä ei korvaa mikään. He eläytyvät niin täysillä tähän tapahtumaan, siinä on sitä pöhinää! 

Tapahtumaviikonlopulta odotan, että maksavia asiakkaita saapuisi katsomaan, sillä nykyvuosina heitä on ollut niukasti. Se on tietenkin semmoinen kirstunvartijan huoli. Odotan, että kaikki menisi kunnialla ja meidän ruokatarjoilut maittaisivat. 

Alkuaikoihin verrattuna yksi suurimmista muutoksista koskee majoittumista. Yhä useampi majoittuu hotelleissa tarjoamamme koulumajoituksen sijaan. Nykyään otan hintatarjoukset vastaan vähintään kolmesta hotellista, kun osallistujien majoitustarve on niin suuri. Esiintyjien joukossa oli myös paljon pieniä poikia, joita ei valitettavasti nykyään hirveästi näy. 

Toinen selkeä muutos koskee tapahtuman rahoittamista. Vuosia sitten tapahtumalla oli huomattava määrä paikallisia sponsoreita, joka toi turvan tunnetta. Marketta Viitala oli aktiivinen niitä haalimaan. Oulun seudun pankit olivat anteliaita. Nykypäivänä ei tämmöisiä tahoja ole enää avustamassa toimintaamme. Nyt käydään tiukkaa kamppailua valtakunnallisista avustuksista. Valitettavan usein tapahtuma on jo takanapäin, kun avustuksista tulee päätökset. Valopilkku tapahtuman ylläpitämisessä on ollut Oulun ammattikorkeakoulun ja tanssinopettajakoulutuksen verraton tuki. Yhteistyöstä täytyy pitää kiinni, ilman sitä ei tapahtuma enää toteutuisi. 

Vinkkinä osallistujille sanoisin, että avoimesti kannustakaa toisianne. Tätä onneksi paljon näkyykin lasten katselmuksessa!