Yhdessä opiskelusta potkua opintoihin ja tukea jaksamiseen

Ensimmäisen vuoden rakennusarkkitehtiopiskelijat Olli Kuusisto, Tero Lähde ja Jenni Vuorio pitävät yhdessä huolta opinnoistaan ja toisistaan.

Syksyllä 2020 aloittaneiden opiskelijoiden orientaatioviikot järjestettiin kampuksilla, mutta sen jälkeen hekin ovat olleet etäopetuksessa koronatilanteen takia. Kaipuu ihmisten pariin oli kuitenkin kova, joten Olli Kuusisto, Tero Lähde ja Jenni Vuorio päättivät alkaa opiskella kampuksella.

– Muutin Ouluun Sodankylästä enkä tuntenut täältä ketään. Ilman tätä porukkaa olisi ollut aika yksinäistä, Olli sanoo.

Oulussa asuva Olli, Oulunsalossa asuva Tero ja Vihannissa asuva Jenni käyvät välimatkoista huolimatta kampuksella lähes päivittäin.

– Saamme enemmän aikaan yhdessä, kun autamme toisiamme omien vahvuuksien mukaan. Itse taistelisin vieläkin matematiikan opintojen kanssa, jos emme olisi puhaltaneet niissä yhteen, Jenni sanoo.

Kampuksella käyminen auttaa myös erottamaan opiskelun ja vapaa-ajan toisistaan.

Kolmikko huomasi pian, että juttu luisti ja huumorintajut osuivat yhteen.

– Välillä on päiviä, jolloin emme saa niin paljon aikaiseksi, mutta silloin sosiaalinen puoli riittää hyvin. En pidä yhtään etäopiskelusta, vaikka osalle se varmasti sopii, Tero kertoo.

Joskus opiskelu jatkuu vielä illalla Teamsissa. Puurtamista he keventävät vitsailemalla ja vinoilemalla toisilleen hyväntahtoisesti. Pelkkä opiskelukaveruus onkin syventynyt.

– Jos yhdellä on ollut hankala päivä, toinen varmasti soittaa ja kysyy, onko kaikki ok. Potkimme vuorollamme toisiamme eteenpäin kaikissa asioissa, Jenni sanoo.

Ensimmäisenä vuonna opinnoissa rakennetaan pohjaa, ja rakennusarkkitehtiopiskelijat opiskelevat paljon esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa. Opintojen rankkuus yllätti kolmikon.

– Onneksi asian kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan yhteinen huumorimme auttaa siinäkin. Vuosi on varmasti ollut monelle haastava, joten kaikki tästä selviävät ansaitsevat ison taputuksen selkään, he sanovat.

Tiivis opiskelutahti vaatii priorisointitaitoa: kaikkea ei ehdi opetella perin pohjin.

– Itselle pitäisi muistaa olla armollinen etenkin nyt normaalia haastavammassa tilanteessa, Jenni ja Tero miettivät.

Olli on opetellut asennoitumaan opintoihin rennosti.

– Keskittymishäiriön takia en pysty oppimaan kaikkea täydellisesti. Sen myötä ymmärsin lukiossa ollessani, ettei aina tarvitse saada ysejä tai kymppejä, Olli sanoo.

Opiskelijat ovat saaneet tietoa eri tahoista, joihin voi olla yhteydessä opintoihin tai jaksamiseen liittyvissä asioissa. He tukevat yhtä lailla toisiaan.

– Meistä kukaan ei voi luovuttaa niin kauan kuin kaksi muuta on vielä jaloillaan, Jenni sanoo.

He kannustavat opiskelijoita olemaan toisiinsa yhteyksissä, ettei kukaan jäisi yksin.

– Opintojen alussa ihmettelin, miten paljon ryhmäytymisestä puhuttiin. Mutta nyt se on tärkeämpää kuin koskaan, Tero sanoo.

He ovat tyytyväisiä koko opiskeluryhmänsä yhteishenkeen. Viestejä vaihdetaan WhatsApp-ryhmässä lähes päivittäin ja yhteisiä ulkoiluhetkiäkin on järjestetty. Kiitoksen saavat myös opiskelijatuutorit, jotka ovat tuoneet opiskelijat yhteen.

– Ryhmässämme kukaan ei varmasti jää yksin, jos vain uskaltaa avata suunsa. Toisaalta tarvitaan myös heitä, jotka huomaavat kysyä kuulumisia niiltä hiljaisemmilta, he miettivät.

Jos Jenni, Tero ja Olli eivät olisi löytäneet toisiaan, olisi opiskeluarki hyvin toisenlaista.

– Ilman toisiamme olisimme jääneet paitsi oikeastaan kaikesta: huumorista ja sosiaalisesta puolesta, vahvuuksien jakamisesta sekä keskusteluista, kolmikko summa.