Vuoden opettaja ja Vuoden opiskelija hehkuttavat Oamkin yhteisöllisyyttä

Journalismin lehtori Kati Teirikko ja journalismin opiskelija Aki-Petteri Pulkkinen äänestettiin Vuoden opettajaksi ja Vuoden opiskelijaksi. Palkinnot jaettiin syyskuussa Oamkin lukuvuoden avajaisissa.

 

Kati oli yllättynyt. Ja saman tien iski huijarisyndrooma. Vastasiko hän todella kaikkia niitä kehuja, jotka palkinnon yhteydessä mainittiin?

”Reilu, lempeä ja kaikki opiskelijansa tasapuolisesti huomioon ottava. Hän on myös osaava ja asiantunteva opettaja, jonka taidot ovat ajan tasalla.”

– Vaikeaahan se on sanoa, miksi minut valittiin. Tällä kertaa journalismin opiskeilijat olivat selvästi aktivoituneet äänestämisessä, kommentoi vaatimattomasti jo kahdeksan vuotta Oamkilla opettanut Kati.

Toinen palkittu oli Aki-Petteri, joka opiskelee neljättä vuotta journalismia viestinnän tutkinto-ohjelmassa. Kun palkinnon saamisesta kertova viesti kilahti puhelimeen, luuli hän sitä ensin vitsiksi.

– Kun lopulta ymmärsin, mistä todella oli kyse, veti se nöyräksi ja kiitolliseksi, Aki-Petteri kertoo.

Äänestäjät kuvailivat häntä esimerkiksi näin: ”positiivisuuden kaivos ja erinomainen ryhmätyöskentelijä, joka on mukava, avulias ja kohtelias ihan kaikille”. Samoja asioita Aki-Petteri myös nimeää vahvuuksikseen.

– Yritän aina parhaani mukaan ottaa kaikki messiin niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Ja tietysti haluan kannustaa muita, hän sanoo. 

Oamkilla vietetyt vuodet ovat olleet molemmille mieluisia. Ennen kaikkea puhetta riittää siitä, mikä voima on omalla yhteisöllä. Katille se on erityisesti oma lähitiimi, Aki-Petteri kurssikaveriporukka, joka on yhteisöllinen ja tiivis. Aki-Petteri mukaan Oamkilla kaikista pidetään kuitenkin huolta myös alarajojen yli:

– Kerran olimme luokkalaisten kanssa etsimässä luokkaa jossain tekniikan puolen tiloissa, missä meillä ei yleensä ole tunteja. Taidettiin näyttää siltä, että ollaan aika hukassa, kun joku ihan tuntematon opettaja tuli opastamaan meitä oikeaan luokkaan.

Katille työkavereiden lisäksi tärkeitä ovat tietenkin opiskelijat: heillehän tätä työtä tehdään.

– Parhaita hetkiä ovat ne, kun jollain opiskelijalla syttyy lamppu, ja hän hoksaa olevansa oikealla alalla. Antoisaa on myös opiskelijan kehityksen seuraaminen neljän vuoden ajan, ja siinä tukena oleminen.

Tukena Kati onkin saanut olla. Hän on toiminut lehtorin työn lisäksi tutoropettajana, ja monet opiskelijat ovat tuoneet hänelle huoliaan ja murheitaan. Vastaavasti Kati on yrittänyt luoda rennon ja turvallisen ilmapiirin.

– Käytetyin lauseeni täällä on ehdottomasti: ”Ei ole mitään hätää”, Kati hymyilee.

 

Lopuksi Kati ja Aki-Petteri pääsevät vielä kehumaan toisiaan. Yhteisiä muistoja on karttunut jo monen vuoden ajalta journalismin oppitunneilta, joilla Kati on opettanut Aki-Petteriä.

– Voin allekirjoittaa kaiken, mitä Katista sanottiin palkinnon yhteydessä. Paitsi ihmisenä, hän on myös opettajana erinomainen. Kaikki mitä tunneilla tehdään, palvelee opiskelijoita, Aki-Petteri kertoo.

Myös Katilla on paljon hyvää sanottavaa Aki-Petteristä:

– Hän tuo luokkaan paljon rentoa meininkiä ja huumoria. Siitä huolimatta hommat hoituvat asiallisesti. On mahtavaa nähdä miten Aki-Petteri kannustaa ja auttaa muitakin opiskelijoita. Hänestä huokuu palo tälle alalle!

 

Teksti: Elina Pekki
Kuvat: Antti Leinonen