Mentorointiohjelma auttoi urapolun kirkastamisessa

Kolmannen vuoden tradenomiopiskelija Oona Lehdon suunta oli hukassa. Selkeys tulevaisuuteen löytyi mentori Heidi Rannan avulla, joka lähestyi haastetta luovuuden keinoin.

– Olin epävarma urastani ja siitä, mihin suuntaan lähden. Voisi sanoa, että tulevaisuuden suhteen oli kriisi, Oona Lehto kertoo.

Hän haki Oamkin mentorointiohjelmaan, koska halusi selkeyttä urapolkuunsa ja rohkeutta itsensä näköisiin päätöksiin. Toiveena oli mentori, joka olisi luova ja samaistuttava. Sellaisen Oona myös sai.

Tanssinopettajana työskentelevä ja Oamkissa YAMK-tutkinnon suorittanut Heidi Ranta lähti innolla mukaan ohjelmaan. Hän koki, että epätavallisen urapolkunsa ja erilaisten kokemustensa myötä hänellä oli paljon annettavaa.

– Jo ensimmäisellä tapaamisella totesimme, että nyt oli hyvä ”match”, iloitsee Oona paristaan.

Oamkin keväällä järjestetty mentorointiohjelma oli pilottikokeilu, jossa ohjelmaan hakeutuneille etsittiin tavoitteiden saavuttamisessa auttava mentori. Mentoroinnissa tavoitteena voi olla jokin konkreettinen pulma tai ihan vain keskustelemalla oivallusten tekeminen. Oona ja Heidi tapasivat toisensa ohjelman aikana viisi kertaa.

Ensimmäisen tutustumistapaamisen jälkeen Oonan ja Heidin mentorointimatka jatkui tanssisalissa. Heidin tanssitaustan avulla lähdettiin hakemaan ja kirkastamaan Oonan vahvuuksia ja haaveita liikkeen kautta.

– Oma työskentelytapani on vahvasti kehollinen. Onneksi Oona heittäytyi siihen hirmu rohkeasti mukaan! Heidi kertoo.

Oivalluksia tehtiin niin tapaamiskerroilla kuin niiden välillä. Keskeisimmässä roolissa oli lopulta Oonan oma pohdiskelu.

– Jo ensimmäinen tapaaminen sai ajatukset liikkeelle, kun sain kuulla Heidin uniikista uratarinasta. Sen jälkeen kävin asioita paljon läpi itsekseni. Tapaamiset olivat ikään kuin check pointeja, joilla pääsi sanoittamaan omia pohdintoja ääneen.

Oona kokee, että saavutti mentoroinnin avulla ne tavoitteet, jotka oli ohjelmaan hakiessaan asettanutkin. Rohkeutta omannäköisiin päätöksiin löytyi jo kesätyöhaussa, kun hän päätti olla vastaanottamatta ikävän kuuloista työpaikkaa ja tavoitella mieluummin itseään kiinnostavia tehtäviä. Päätös kannatti, ja lopulta Oona sai haaveilemansa työn.

– Olen mentoroinnin myötä ymmärtänyt, ettei uran tarvitse olla lineaarinen, vaan se voi heittää vaikka kuperkeikkaa, hän havainnollistaa.

Myös Heidi oivalsi uusia asioita jakson aikana. Mentorointi muistutti myös häntä itseään omista arvoistaan ja vahvuuksistaan. Tasavertainen suhde mahdollisti luontevan keskustelun, jossa molemmat oppivat itsestään ja toisistaan. Ennen kaikkea mentoroinnista korostui dialogi.

– Ihan oli sellainen fiilis, että kumpi tässä nyt mentoroi kumpaa? Heidi naurahtaa.

Molemmat kannustavat kaikkia hakemaan mentorointiohjelmaan, jos kiinnostus siihen herää.

– Ei tarvitse olla mitään sen suurempaa kriisiä käsillä, että tähän voi lähteä mukaan. Mentorin kanssa voi vain keskustella ja joka tapauksessa siitä saa uusia näkökulmia, muistuttaa Oona.