Alanvaihto sairaanhoitajaksi toi elämään merkityksellisyyttä

Sanna Lassila päätti vaihtaa elämänsä suuntaa ja uudelleenkouluttautui aikuisiällä sairaanhoitajaksi Oamkissa. Uuvuttava esihenkilötyö talousalalla vaihtui merkitykselliseen ja arvojen mukaiseen työhön.

Sairaanhoitaja Sanna Lassila on työskennellyt Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien poliklinikalla muutaman kuukauden ajan. Työpäiviin kuuluu lääkärin avustamista, potilaiden ohjausta, toimenpiteissä ja leikkauksissa työskentelyä sekä kansliatyötä.

– Täällä päivät ovat hyvin monipuolisia, ja työ haastaa hyvällä tavalla, Sanna kertoo.

Sairaanhoitajan työ ei kuitenkaan ole aina ollut hänen unelma-ammattinsa. Suurimman osan työurastaan 51-vuotias Sanna on tehnyt julkisen sektorin taloushallinnon parissa muun muassa esihenkilönä ja projektipäällikkönä. Työ oli stressaavaa, eikä jaksaminen riittänyt töissä sen enempää kuin vapaa-ajallakaan.

– Töiden tekeminen venyi usein iltoihin, ja palavereja piti valmistella viikonloppuisin. En halunnut tehdä työtä, joka kuormitti jatkuvasti.

Sanna mietti alanvaihtoa muutaman vuoden ajan ennen kuin uskalsi ottaa ratkaisevan askeleen. Sosiaali- ja terveysala oli hänelle selkeä päätös uutta suuntaa valitessa, sillä hän halusi auttaa muita ihmisiä.

– Olin muuttunut vuosien aikana ihmisenä ja samalla arvoni olivat muuttuneet paljon. Halusin työltä ennen kaikkea merkityksellisyyttä, avaa Sanna ajatuksiaan.

Lopulta sote-alan tutkinnoista opiskeltavaksi valikoitui sairaanhoitajan tutkinto Oulun ammattikorkeakoulussa. Sannan mukaan se mahdollisti parhaiten vaihtoehtoja ja valinnanvaraa tulevaisuuden työuralle.

– Työvuosien jälkeen opiskelu oli oikein mukavaa vaihtelua. Opinnoissa edettiin aina teoriasta käytännön tunneille, joilla juuri opittua pääsi oikeasti kokeilemaan.

Opinnäytetyönsä Sanna teki erään lääkeaineen käyttökokemuksista lapsipotilailla. Lasten päiväsairaalaa varten tehdyllä tutkimuksella oli todellinen tarve, minkä vuoksi opinnäytetyötä oli kiinnostavaa ja motivoivaa tehdä.

Päivät sairaanhoitajana kuluvat nopeasti. Tekemistä poliklinikalla on sopivasti, ja työ on mielekästä.

– Minulle on tärkeää, että päivän päätteeksi työt jäävät työpaikalle. Sillä on valtavasti vaikutusta jaksamiseen, vertailee Sanna uutta työtään aiempiin tehtäviinsä.

Potilaiden vaikeat tilanteet, kuten keskenmenot, saattavat jäädä pyörimään mieleen työpäivien jälkeenkin, mutta niistä Sanna sanoo selviävänsä hyvin.

– Ei kaikkea voi kuitenkaan ottaa omille harteille, vaikka ne koskettavatkin. Vaikeista tilanteista on osattava päästää irti.

Työn mielekkyyteen vaikuttaa myös työn ihmisläheinen luonne ja työpaikan hyvä ilmapiiri.

– Tämä on myös todellista tiimityötä, kun työskennellään työparina tai ryhmänä lääkärin ja muiden hoitajien kanssa.

Sanna toivoo, että tulossa olevien palkankorotusten myötä sote-ala kiinnostaa uusia hakijoita, ja työntekijöitä saadaan alalle lisää.

– Palkkaus sekä riittävät resurssit ja hyvät työolosuhteet ovat parhaita keinoja alan houkuttelevuuden lisäämiseen, ja niillä saadaan myös nykyiset työntekijät pysymään alalla.

Tällä hetkellä resurssien puute näkyy siinä, että leikkausjonot ovat pitkiä, eikä aikoja ole aina antaa potilaille.

– Tietysti potilaan kannalta se on kurjaa, ja tilannetta myötäelää aina mukana. Henkilökunnan ilmapiirissä se ei onneksi ole kuitenkaan näkynyt.

Sannalla on edessään vielä noin viisitoista vuotta työelämässä ennen eläkkeelle jäämistä. Hän viihtyy nykyisessä työssään hyvin, eikä alanvaihtoa ole enää suunnitteilla.

– Tähtäimessä on laajentaa omaa osaamistani eri osa-alueilla entisestään. Muilla naisten poliklinikoilla, kuten lisääntymislääketieteen yksikössä tai naistentautien syöpäpolikilinikalla, työskentely tuo varmasti lisää monipuolisuutta ja haastetta omaan työhön.