Ammattikapellimestarin palaute orkesteriharjoituksissa
Johdanto
Tarkastelin tutkimuksessa ammattikapellimestareiden työskentelyä ammattilaistasoisen big band orkesterin kanssa. Tutkimus kiinnittyy yleiseen orkesterin- ja kuoronjohtoa käsittelevään tutkimukseen. Big band on jazzmusiikin kokoonpano, jossa muusikoilla on kurinalaisen orkesterisoiton ohella vahva osallisuus oman näkemyksensä mukaisen tulkinnan toteutuksessa sekä improvisaatiossa. Kapellimestarilta edellytetään vahvaa musiikillista osaamista sekä sosiaalisia taitoja ohjatessaan bändiä soittonsa hiomisessa esiintymisen edellyttämälle tasolle.
Laadullisen tutkimuksen taustateoriana on vygotskylainen näkemys oppimisesta sosiaalisena prosessina. Kapellimestarin ja big bändin yhteistyötä tarkastellaan pedagogisena suhteena, jossa kapellimestari tukee muusikoita ohjelmiston harjoittamisessa käyttämällä erilaisia palautemenetelmiä. Kapellimestarin työskentelyä analysoidaan teorialähtöisesti palautteen selkeyden ja tiiviyden, positiivisen työskentelyilmapiirin rakentamisen sekä muusikoiden osallisuuden kautta. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: millaisia palautemenetelmiä kapellimestari käyttää harjoituksissa auttaessaan big bändiä saavuttamaan konsertin edellyttämän potentiaalisen osaamistason?
Menetelmät
Keräsin aineiston nauhoittamalla äänitallentimella kymmenen eri big band konserttiproduktion kaikki 40 harjoitusta kokonaisuudessaan. Aineistossa oli kapellimestarien ja muusikoiden puhetta 21 tuntia 14 minuuttia, joissa palautepuheyksiköitä (yksi tai useampi sana) yhteensä 828 kpl keskipituudeltaan 1:32 minuuttia. Analysoin kirjaamani puheyksiköt ensin teorialähtöisesti tutkimuskirjallisuuden perusteella laatimaani analyysikehikkoon (pääkategoriat), jonka jälkeen tein uuden aineistolähtöisen sisällönanalyysin (alakategoriat). Tämän jälkeen muodostin teoreettisen näkökulman kapellimestareiden palautemenetelmistä.
Tulokset
Johtopäätökset – kapellimestari ”putsaa ja kiillottaa” soittoa
Tutkimus osoittaa, kuinka monipuolisesti kapellimestarit hyödynsivät erilaisia palautemenetelmiä. He antoivat pääosin selkeitä ohjeita muusikoille soiton muuttamiseksi. Toisaalta työskentelyssä havaittiin muusikoiden osallistumista musiikkiin liittyvään ongelmanratkaisuun. Verbaalinen vuorovaikutus oli sävyltään positiivista ja keskustelut rakentavia.
Pedagogisesta näkökulmasta kapellimestarit toimivat suunnan määrittävinä johtajina. He olivat ikään kuin orkesterin soiton ”putsaajia ja kiillottajia,” tavoiteltavan musiikillisen tulkinnan välittäjiä. Kuitenkin niin, että rakentava työskentelyilmapiiri mahdollisti muusikoiden luontevan osallisuuden. Kokonaisuudessaan toiminta harjoituksissa näyttäytyi sosiokulttuurisena oppimisena, jossa kapellimestarien ja muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus tuki yhteisen päämäärän tavoittamista.
Muusikoiden paras mahdollinen auttaminen tulisi olla kaikkien kapellimestareiden tavoitteena. Tutkimustulosten perusteella kapellimestari voi kehittää omia palautemenetelmiään hyödynnettäväksi niin ammattilais- kuin koulukokoonpanojen kanssa.
Tutkijan yhteystiedot
Esa Virkkula, esa.virkkula@oamk.fi
Artikkelit
Virkkula, E. 2022. “If you can’t describe it, we can’t play it”: Professional Conductors’ Verbal Feedback in Big Band Rehearsals. Research Studies in Music Education. Arvioitavana.