Opettajaksi ei tarvitse syntyä – palkitsevan työn voi löytää sattumankin kautta

Opettajuudesta voi syntyä merkityksellinen ura, vaikka siihen ei olisi tähdännyt lapsesta saakka. Tämän tietävät Oamkin sähkötekniikan yliopettajat Heikki Kurki ja Ensio Sieppi, jotka ovat kouluttaneet alalle uusia osaajia viidellä vuosikymmenellä.

Opettajan työssä Heikki Kurkea (kuvassa vasemmalla) ja Ensio Sieppiä on palkinnut se, kun on saanut seurata opiskelijan kasvua. Vaikka opettajuus ei ollut aikoinaan kummankaan suunnitelmissa, he ovat hyvin tyytyväisiä valintaansa.

– Se antaa paljon, kun näkee opiskelijassa tapahtuvan kehityksen ja kasvun omien vahvuuksien löytämisessä ja urapolulla alkuun pääsemisessä, sähkö- ja voimatekniikan lehtorina vuonna 1988 silloisessa Oulun teknillisessä oppilaitoksessa aloittanut Heikki sanoo.

Ensio allekirjoittaa työn palkitsevuuden ja rohkaisee harkitsemaan opettajuutta.

– Tässä työssä oppii paljon, jos on avoin ja valmis haastamaan itseään. Erityyppisille osaajille on tarvetta. Alan opettajuutta miettivä voi rohkeasti ajatella, että hänen osaamiselleen ja verkostoilleen on käyttöä, vuodesta 1999 Oamkissa työskennellyt Ensio kannustaa.

Ennen koulutustehtäviin siirtymistä Heikki ja Ensio työskentelivät sähköalan asiantuntijatehtävissä. He alkoivat katsella uusia uravaihtoehtoja, kun he halusivat vähentää työmatkustamista ja muuttaa perheiden kanssa lähemmäs pohjoisessa asuvia sukulaisia.

– Hain lehtoriksi appivanhempien vinkistä. Ajattelin silloin, että katsotaan nyt muutama vuosi, mutta jossain vaiheessa rupesin tykkäämään ja arvostamaan tätä hommaa, Heikki hymähtää.

Kaksikko on työvuosiensa aikana nähnyt niin opettajuuden kuin oppilaitosten kehityksen. Muutokset ovat olleet huomattavia.

– Oppilaitokset olivat vielä 80-luvun lopulla aika sulkeutuneita, mutta nykyisin tehdään todella paljon yhteistyötä alan toimijoiden kanssa jopa kansainvälisesti, Heikki kertoo.

Tiivis yhteistyö työelämän kanssa on iso osa niin opettajien kuin opiskelijoiden arkea. Kontakti työelämään siis säilyy, vaikka siirtyisi yritysmaailmasta opettajaksi.

– Kun lasketaan yritysten ja yhteistyökumppaneiden osuus opetuksessa opinnäytetöiden, tuotantopainotteisten harjoitteluiden, projektien, vierailijoiden ja vierailujen sekä hankeyhteistöiden osalta, työajasta 30–40 prosenttia liittyy tavalla tai toisella niihin. Tämä pätee myös sähkö- ja automaatioinsinöörin tutkintoon, josta opiskelija voi tehdä 35–40 prosenttia yritysten toimeksiantoihin perustuen, he valaisevat.

Vahva yhteistyö valmistaa opiskelijoita työelämään. He saavat tärkeitä taitoja ja verkostoja opintojen aikana, jolloin työpaikan saaminen helpottuu. Tämä koetaan hyvänä myös yrityksissä.

– Pidämme kaikista yritysten toimeksiannoista loppupalaverit, ja saamamme palaute on useimmiten kiittävää. Yritykset yllättyvät positiivisesti opiskelijoidemme valmiuksista ja säntillisestä tavasta toimia. Yrityksille annettujen näyttöjen myötä erittäin moni opiskelija saakin työpaikan, ja vain harva on valmistuessaan ilman töitä, Ensio kertoo.

Ammattikorkeakoulun käytännönläheisyys näkyy myös opettajan työssä. Tietoa ei yritetä kaataa opiskelijoiden päähän, vaan opiskeltu teoria viedään yhdessä käytäntöön eri oppimisympäristöissä, kuten laboratorioissa. Opettajat tekevät myös paljon yhteistyötä opintojen toteutuksissa.

– Nykyisin tehdään paljon tiimiopettajuutta, ja toteutin itsekin viime talven kurssit kollegoiden kanssa. Näin saamme niin yksilön kuin koko alan vahvuudet käyttöön. Mietin opettajan urani alkupuolella, jämähtääkö tässä työssä, mutta koen, että täällä on monialaista asiantuntijuutta ja mahdollisuuksia kehittyä itsekin. Ajoittain on myös vastuutehtäviä tarjolla, jos on annettavaa muuallakin kuin opetuksessa, Heikki kertoo.

– Teemme opetussuunnitelmat tiimissä ja jaamme vastuut ja velvollisuudet. Opintojaksojen jälkeen käymme myös opiskelijoilta saadun palautteen läpi ja mietimme, mikä toimii ja mitä voisi kehittää. Yhdessä tekemällä ja ajatuksia vaihtamalla riittämättömyyden tunne minimoituu ja samalla oppii toisilta, Ensio jatkaa.

Kouluttajan rooliaan he kuvaavat enemmän valmentajan ja mentorin tehtäväksi. He kulkevat opiskelijoiden rinnalla neljän vuoden ajan ja miettivät tapoja auttaa heitä menestymään. Opettajina he haluavat loiventaa opiskelijoiden kynnystä siirtyä työelämään.

– Kun pystymme näkemään asioita opiskelijoiden silmin, se antaa heille intoa tehdä töitä oman tulevaisuuden eteen ja auttaa luottamaan siihen, että omat siivet alkavat kantaa. Haluamme luoda innostavaa ja aktiivista yhdessä tekemisen meininkiä, sillä tämän päivän insinöörienkin työ on juuri sitä, kaksikko kertoo.

Vasta eläkkeelle jäänyt Heikki myöntää jäävänsä kaipaamaan niin opiskelijoita kuin työkavereita.

– Vaikka työhön kuuluu hektisempiä aikoja, niin jään kaipaamaan sitä ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Tunnen kuitenkin kiitollisuutta ja koen, että nyt oli oikea aika jäädä eläkkeelle, Heikki miettii.

Hän on tehnyt Ension kanssa tiivistä yhteistyötä vuosien aikana. Ensio kertoo arvostavansa Heikin tapaa olla tasapuolinen kaikille.

– Heikki on avoin, luotettava ja sitoutunut tehtäviin. Hänen kanssaan on ollut hyvä toimia, kun asioista ja haasteista on voinut keskustella avoimesti. Heikki on neuvottelija-diplomaatti, joka on haastavissa tilanteissa näyttänyt, että niistäkin selvitään, Ensio kiittää.

Heikki korostaa tiimityön merkitystä.

– Tarvitsemme kaikkien panosta. Arvostan tiimissä toimimista, sillä siten voimme viedä asioita yhdessä eteenpäin. Olemme kaikki samassa veneessä, ja vaikka soututyylejä voi olla monenlaisia, niin suunta on kuitenkin yhteinen, Heikki sanoo.

Aallonharjalla oleva sähköala tarvitseekin nyt niin uusia asiantuntijoita kuin heidän kouluttajiaan.

– Energiamurroksessa sähköalan merkitys ja osaaminen ovat korostuneet, ja ikääntyvän sukupolven myötä alalle tarvitaan uusia osaajia. Toivomme, että Oamk on jatkossakin monitasoista ja -tahoista työelämäyhteistyötä tekevä korkeakoulu, joka pystyy ennakoimaan tulevaisuuden tarpeita, he summaavat.