Skip to content
Tiiu Tenno ja Anna Vasala

Opettaja julkaisee selkokielellä – saavutettavaa sisältöä vai köyhää kieltä?

Selkokieli on suomen kielen muoto, jonka sisältö, sanasto ja rakenne on muutettu helpommaksi kuin yleiskieli. Teknisen saavutettavuuden lisäksi kielellisen ilmaisun selkeys on avainasemassa, kun saavutettavia ohjeita, opetusta ja oppimisen resursseja toteutetaan. 21.6.2022 julkaistavassa artikkelissaan Selkokieli lisää saavutettavuutta digitaalisissa oppimisympäristöissä Anna Vasala ja Tiiu Tenno tarkastelevat selkokieltä ja sitä kautta saavutettavuutta digitaalisissa oppimisympäristöissä. Digitaalisessa ympäristössä kielellisen ilmaisun lisäksi merkittävässä roolissa ovat valitun julkaisuympäristön saavutettavuus sekä ympäristössä olevan sisällön saavutettavuus ja ymmärrettävyys. Vasala ja Tenno nivovat kielellisen saavutettavuuden digitalisaation onnistumiseen. Lait ohjaavat julkisten verkkopalveluiden saavutettavuutta. Vasala huomauttaa, että yhdenvertaisuuslailla säädetään saavutettavuutta, joka liittyy työelämään ja koulutukseen sekä palvelujen tarjoamiseen ja tuottamiseen. Tällä hetkellä kielellisen saavutettavuuden osalta laki on tulkinnanvarainen. Selkokielen toimenpideohjelma vuosilta 2019-2022 esittää, että myös selkokielen käyttöä säädellään lailla. Tenno pohtii, että seuraavassa artikkelissa voitaisiin keskittyä selkoistamisen haasteisiin. Ilmaisujen pelkistämisessä vaarana on informaation menettäminen. Lisäksi selkoistettu teksti on voi olla lukijan näkökulmasta eleetön ja tylsä. Tarvitaan reilusti tutkimusta ja kokemusasiantuntijoiden haastatteluja, millaisia selkokielen tasoja tulisi opettajien käyttää ohjeiden ja opetusmateriaalien toteuttamisessa. Vasala toteaa, että selkokielen ja selkoilmaisun opetusta opettajille tulisi lisätä. Näin päästäisiin näkemään, että saavutettavassa julkaisussa on mahdollista säilyttää aiheen kirkas ydin, mutta myös kiinnostavuus ja opiskelijoita motivoivat elementit. Yksi keino kehittää selkoilmaisua voisivat olla opettajien aineistojen valmistamiseen ja muokkaamiseen tähtäävät työpajatyyppiset koulutukset. Niissä selkokielen ja selkoilmaisun harjoittelu palvelisi suoraan opettajan omaa työtä. Omien opiskelijoiden antama palaute auttaisi kehittämään taitoja niin, ettei vaarana ole yksitoikkoinen ja puuduttava aineisto. Selkokielen ei tarvitse olla tylsää!

Artikkeli on luettavissa 21.6.2022 osoitteessa  http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2022060242313