Esipuheet vuoden 2022 tapahtumassa

Kun nuori Joukahainen haastoi vanhan Väinämöisen kilpailuun, kävi Joukahaiselle köpelösti, koska Väinämöinen lauloi nuorukaisen suohon. Jo antiikin Kreikassa juhlittiin taiteiden jumalaa Apolloa musiikkikilpailujen merkeissä. Runsaslukuinen yleisö seurasi soitantaa ja laulantaa äärimmilleen virittyneenä.

Vaikka kilpaileminen taiteessa on ongelmallista, voi myös kääntää ongelman päälaelleen ja etsiä pianokilpailun arvoja: ohjelmiston valmistaminen ja viimeistely syventävät kosketusta pianonsoiton taiteeseen. Keskittyminen ja suurella lavalla esiintyminen on oudolla tavalla taianomaista. Kilpailu on myös tapahtuma, jossa luodaan tärkeitä ystävyyssuhteita. Ja lopulta, melkeinpä Väinämöisen ikäinen arvostelulautakunta saa keskustella musiikista yhdessä nuorten soittajien kanssa, rohkaista ja ohjata vanhempia opiskelijoita lähestyvissä elämänvalinnoissa.

Jokainen musiikkikappale on aikakapseli, johon on säilötty pala menneisyyttä – milloin satojen vuosien takaa, milloin eilispäivältä. Niin pienen kuin suurenkin muusikon etuoikeus on saada maistella säilykkeestä löytyviä makuja ja opetella, miten liikkua koskettimiston vuoristomaisemassa. Nuorille pianisteille toivon silkkaa hillittömyyttä tutkimusmatkailuun! Jokaisella teillä on oma tarinanne, oma salaisuutenne ja oma intohimonne musiikkiin, olkaa siitä ylpeitä!

Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli, kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili.

Tuija Hakkila Arvostelulautakunnan puheenjohtaja

Edellinen | Seuraava