Tunnustus Oamkin opettajalle ruotsin kielen oppimisen ja ilmapiirin edistämisestä

Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Eero Talonen on palkittu työstään ruotsin kielen oppimisen ja ruotsinkielisen kulttuurin edistämisestä monilla eri koulutusasteilla. Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen myöntämä Christoffer Grönholmin palkinto on arvoltaan 10 000 euroa. 

Palkinto julkistettiin maanantaina 19.4. Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen verkkosivuilla. Christoffer Grönholmin palkinto perustettiin vuonna 2012 kulttuuripalkinnoksi suomenkielisissä oppilaitoksissa toimiville ruotsinopettajille. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi yhdelle opettajalle. 

Palkintoperusteluiden mukaan Talosella on pitkä kokemus ruotsin opettamisesta monilla eri koulutusasteilla. Hänellä on erityinen kiinnostus ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin opettamiseen ja hän on tehnyt työtään innostuneesti ja innostavasti. Hän on opetuksellaan edistänyt myönteistä asennetta ja käytännön kielitaitoa esimerkiksi järjestämällä useita opintomatkoja Ruotsiin eri rahoituskanavia hyödyntäen. Lisäksi Talonen selvittää väitöstutkimuksessaan suullisen kommunikatiivisen kielitaidon kehittymistä perusopetuksen aikana.

Talonen kertoo, että alkuun palkinnon saaminen yllätti ja tuntui uskomattomalta, minkä jälkeen hän tunsi voimakasta kiitollisuutta.

– Oli hienoa tulla valituksi yhdeksi esimerkiksi kaikista erityisen innostavista ruotsinopettajista. Haluankin lausua lämpimät kiitokseni Svenska folkskolans vännerille.

Palkinnon myöntämisen perusteena oli Talosen erityinen kiinnostus ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria kohtaan ja kuinka se on vaikuttanut hänen kaikkeen työhönsä opettajana eri asteilla. Talonen kertoo, että kiinnostus kumpuaa jo lapsuuden elinympäristöstä.

– Olen kotoisin täysin suomenkielisestä Vähästäkyröstä, mutta vähän matkan päässä oli Vöyrin kunnanraja, missä oli myös kieliraja. Vöyrin keskustasta ostimme polkupyörät, mopot ja kaikki maatalossa tarvittavat koneet. Isä ei osannut, eikä vieläkään osaa, yhtään ruotsia, mutta vöyriläiset myyjät osasivat vähän suomea. Minusta isän ja myyjien välistä kommunikointia oli aina niin mukava seurata. Muutenkin aina kun kuulin ruotsia, kuuntelin tarkasti, sattuisinko kuulemaan puheesta jonkin tutun sanan, esimerkiksi erisnimiä tai sanan tack.

Talosta on siis aina kiinnostanut paljon ihmisten välinen kommunikointi, mutta myös ruotsin kieli ja sen pienenpienet detaljit. Hän kertoo myös, että yritti jo varhain lukea myös ruotsinkielisiä mainoksia, alennuskylttejä ja tienviittoja Vaasassa käydessään.

– Muistan, kun olin viisivuotiaana Vaasan keskussairaalassa. En osannut vielä oikein lukea, mutta näin siellä ison näkkileipäpaketin, jossa luki Vaasa – Vasa. Ihmettelin kovasti, miten vasat liittyvät Vaasaan. Sitten joku kertoi, että Vasa on Vaasa ruotsiksi ja ne äännetään samalla tavalla. Tämä oli kyllä mielenkiintoista, ja siinä ehkä opinkin ensimmäisen ruotsinkielisen sanani.

Talosen mukaan on hyvä, että yleisesti ottaen ihmiset pystyvät kommunikoimaan kahdella kielellä ehkä paremmin kuin koskaan. Toisaalta on hälyttävää, että yhä harvempi suomenkielinen pystyy kommunikoimaan ruotsin kielellä. Kielilaki ei käytännössä toteudu kokonaisuudessaan, kun monissa kaksikielisissäkin kunnissa tuntuu olevan yhä vaikeampaa löytää ruotsinkielisiä palveluja.

– Ihmisten kielivaranto on kaventunut. Englannin osaamisen ylivalta on korostunut, ja luotetaan siihen, että sen osaaminen riittää kielitaidoksi. Aiemmin jopa pienissä kouluissa oli yhden tai useammankin valinnaisen kielen ryhmä, mutta nykyään tämä on harvinaista isommissakin kouluissa. Asenne ruotsin kieltä kohtaan vaihtelee, mutta tällä hetkellä pahin vastarinta näyttää siirtyneen hieman taka-alalle.

Ruotsin kielen opetuksessa ajanpuute on suuri haaste.

– Tuntimäärä on laskenut takavuosista ja se on levitetty kolmen vuoden sijasta neljälle vuodelle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ruotsia opetetaan 45–90 minuuttia viikossa vuosiluokasta riippuen. Kun oppilaat eivät muuten kuule ruotsia, tämä on melko vaikea yhtälö, kun pitäisi tuossa ajassa saada houkuteltua esiin toimiva kielitaito, Talonen kertoo.

– Tehokkaan ajankäytön vaatimus edellyttää opettajilta entistä voimakkaampaa opetettavien sisältöjen karsimista kaikilla koulutusasteilla. Opetussuunnitelmissa korostuu nykyään vahvasti vuorovaikutus niin opetuksessa kuin kielitaitonakin. Kielenopettajan tärkeä tehtävä on siis tuottaa opiskelijoille vieraskielistä puhetta, keskustella ja kannustaa jokaista osallistumaan. Arjen todellisissa tilanteissa käytetty kielihän on nimenomaan autenttista, ja opettajat pystyvät parhaiten sovittamaan puheen sille tasolle, että se on ymmärrettävää, hän jatkaa.

Talosella on työn alla väitöstutkimus suullisen kommunikatiivisen ruotsin kielen taidon kehittymisestä perusopetuksessa. Tutkimus on vielä kesken, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että asenne ruotsin kielen opiskelua kohtaan ei olen niin kurja kuin voisi kuvitella.

– Asenne on yllättävän myönteinen, mutta muuttuu koko ajan kielteisemmäksi yläkoulun aikana. Minua yllättivät koulukohtaiset erot oppilaiden kielitaidossa, kuten myös poikien ja tyttöjen väliset erot. Ennestään on tutkittu, että tytöt pärjäävät paremmin kieliopinnoissa, mutta suullisen kommunikatiivisen kielitaidon kohdalla tilanne on päinvastainen. Pojat näyttävät käyttävän kielitaitoaan rohkeammin, he sekoittavat mukaan suomea ja englantia, mutta tärkeintä onkin, että viesti välittyy ja kommunikaatio on siten toimivaa. Tutkimuksessa esiin tulleet erot ovat yllättäviä, koska opetussuunnitelman perusteidenkin lähtökohta ja tavoite on yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Tässä tuntuu edelleen olevan työmaata, Talonen kertoo.

Tärkenä tuloksena hän nostaa myös sen, että monen oppilaan suullinen kielitaito ei juurikaan tunnu kehittyvän kahden viimeisen vuosiluokan aikana. Tämä antaa paljon aihetta perusteelliselle pohdinnalle siitä, miten opetusta tulisi kehittää.

– Minusta suurin kysymys on pedagogisen saavutettavuuden lisääminen, koska keskitasoisesti ruotsia osaavien oppilaiden kielitaito näyttää kehittyvän eniten. Molempiin ääripäihin pitäisi saada myös samanlaista kehittymistä aikaiseksi: haasteita ja monipuolisuutta innokkaimmille ja taitavimmille ja toisaalta tukea, ohjausta ja kannustusta sitä tarvitseville, hän lisää.

Kieltenopettajille hän lähettää seuraavat terveiset.

– Puhukaa opetettavaa kieltä aina, kun se on mahdollista. Muistakaa itse olla onnellisia ja ylpeitä siitä, että saatte opettaa juuri sitä kieltä, jonka osaamisesta itsekin nautitte. Karsikaa rohkeasti koko ryhmän kanssa opiskeltavia sisältöjä sillä periaatteella, että mieluummin hyvin kuin laajasti. Näin mahdollistatte oppimisen kaikille. Kannattaa myös muistaa, että arkisten yksinkertaisten keskustelujen kautta opitaan myös rakenteita ja ennen kaikkea sanastoa ja vieläpä niin, että nämä saattavat tulla jopa käytännön kielitaidoksi.

Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen julkaisu aiheesta: Eero Talonen får Christoffer Grönholms pris

Video: Eero Talonen – SFV:s Christoffer Grönholms pris 2021