Viimeksi päivitetty 2.3.2012 klo 11:14

Vapautta ilman vapaa-aikaa

Teksti: Daniel Wallenius Kuva: Petteri Löppönen

Musiikkipedagogiksi opiskelu vaatii kuria. Lukujärjestys on tyhjä, mutta tekemistä riittää. Suurin osa opiskelusta on itsenäistä eikä sitä valvo kukaan muu kuin opiskelija itse.

Musiikkia opiskeleville Margarete Järvelle ja Jaakko Kuuselalle kahvitauot ovat samalla vertaistukea intensiiviselle opiskelulle.

Margarete Järven lukujärjestyksessä on vain muutama hassu opiskelutunti viikossa. Yksikössään hän käy päivittäin, mutta aika kuluu lähinnä harjoituskopissa viulun seurassa.

– Harjoittelen kahdesta neljään tuntia päivässä, kolmatta vuotta opiskeleva Margarete kertoo.

Opiskelutuntien määrä vaihtelee instrumentin mukaan. Laulua kolmatta vuotta pääaineenaan opiskelevalla Jaakko Kuuselalla on opetusta neljänä päivänä viikossa.

– Itsenäistä harjoittelua on siihen päälle niin paljon kuin jaksaa. Se on omalla kontolla, hän sanoo.

Sekä Jaakko että Margarete viettävät myös varsin paljon aikaa Kulttuurialan yksikön aulassa sijaitsevassa ravintola Kulturellissa. Jaakolle kahvitauot tulevat tarpeeseen, sillä hän kuvaa harjoittelua varsin raskaaksi.

– Käytävillä ja kahvilassa istuskeleminen on sellaista palauttavaa olemista. Harjoittelu on niin intensiivistä, että välillä on pakko pitää taukoa. Laulua ei pysty tekemään kahta tuntia putkeen, vaan se on tehtävä pikku sykäyksissä, jotta se pysyy mielekkäänä.

On omassa selkärangassa, kuinka paljon jaksaa tehdä hommia eikä vapaus välttämättä aina ole hyvä juttu.

Margaretelle kahvilassa vietetyt tunnit ovat opiskelun yhteisöllinen osa.

– Se on meille sellainen vertaistukiryhmä. Potkimme toisiamme harjoittelemaan ja jaamme kokemuksia, hän kertoo.

Yhteisöllisyyden puute on asia, jonka sekä Margarete että Jaakko mainitsevat opiskelunsa negatiiviseksi puoleksi. Kansainvälisen yritysviestinnän tutkinnon ennen ammattikorkeakouluun tuloa lukenut Jaakko kaipasi opintojensa alussa yliopistoaikojaan, mutta tällä hetkellä mies kuitenkin viihtyy hyvin.

Omalla vastuulla

Yhteisöllisyyden ja ohjatun opetuksen vähyys tuo mukanaan myös vastuun. Kukaan ei ole vahtimassa, miten paljon opiskelija harjoittelee omalla ajallaan. Itsenäinen treeni on suuri osa tutkintoa ja välttämätöntä edistymisen kannalta.

– Opettaja huomaa, jos ei ole treenannut eikä silloin kenelläkään ole kivaa. On omassa selkärangassa, kuinka paljon jaksaa tehdä hommia eikä vapaus välttämättä aina ole hyvä juttu, pohtii Jaakko, joka käy usein yksikössä harjoittelemassa, jopa viikonloppuisin.

Margarete kuitenkin löytää vapaudesta myös hyviä puolia.

– Ei tarvitse mennä kaavan mukaan, kuten lukiossa, hän sanoo.

Opetuksen ja itsenäisen harjoittelun lisäksi musiikkipedagogiopiskelijoilla on satunnaisia esiintymisiä ja oppilaita sekä yksikön puolesta että musiikkiopistoista. Vaikka lukujärjestyksessä on tyhjää, on oikeaa vapaa-aikaa varsin vähän.

– Onhan musiikki iso osa elämää eikä vapaa-aikaa pysty oikeastaan laskemaan. Se kuluu lähinnä lepäämiseen, Jaakko paljastaa.

Motivaatiota tarvitaan

Vaikka musiikin opiskelussa vaaditaan paljon toistoja ja itsenäistä työtä, ei kumpikaan ole sitä mieltä, että opiskelu kävisi yksitoikkoiseksi tai liian raskaaksi.