Viimeksi päivitetty 2.3.2012 klo 11:14

"En voisi kuvitella tekeväni mitään muuta"

Teksti: Heidi Äijälä Kuva: Shutterstock

Toimittajan työ on Minna Akimolle elämäntapa, vaikka tie ammattiin ei olekaan kulkenut suorinta mahdollista reittiä.

Toimittajana työskentelevän Minnan mukaan hänellä kyseleminen, asioiden ihmettely ja kyseenalaistaminen ovat luonteessa.

Viestinnän koulutusohjelmasta vuonna 2005 valmistuneen Minna Akimon tie toimittajaksi ei ole kulkenut suorinta mahdollista reittiä. Peruskoulun jälkeen avautuivat Raahen Porvari- ja Kauppakoulun ovet, mutta valmistuttuaan Minna suuntautui täysin toisille urille – ensimmäiset lehtiartikkelinsa hän laati raahelaiseen paikallislehteen vuoden 1995 tietämillä.

– Ennen Oamkia kävin Voionmaan kansanopistossa puolen vuoden radio-, lehti- ja valokuvauksen linjan. Se oli sikäli hyvä paikka, että sen jälkeen pääsin harjoittelijaksi silloiseen Ylen Oulu-radion Raahen aluetoimitukseen. Sitä toimitusta ei enää ole, mutta sain hyvät perusopit ja lähtökohdat radiotyölle ja toimittamiselle ylipäänsä, Minna kertoo.

Vaiherikas opiskeluaika

Ouluun muutettuaan Minna aloitti opinnot Oulun aikuislukiossa.

– Kirjoitin ylioppilaaksi Oulun aikuislukiosta vuonna 2000. Voi sanoa, että se on ollut ehkä paras koulu ikinä monestakin syystä. Vähän aikuisempana lukio-opinnoista sai enemmän irti, ja meillä oli aivan loistavat opettajat varsinkin niissä aineissa, jotka minua kiinnostivat.

Ylioppilasvuonna Minna haki Oamkin medianomikoulutukseen ja pääsikin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Journalismin suuntautumisvaihtoehdokseen valinnut Minna valmistui viidessä vuodessa, sillä opintoja viivästyttivät muun muassa töiden merkeissä vietetty välivuosi.

Opiskeluaikoja Minna muistelee lämmöllä, mutta joukkoon mahtui myös jännityksen, jopa kauhun hetkiä.

– Mieliinpainuvin kokemus oli se, kun menimme opintomatkalle Prahaan ja laskeuduimme pakkolaskulla Prahan lentokentälle. Siinä tilanteessa tuli kyllä äitiä ikävä ja kävi mielessä monta kysymystä sekä ajatus, että tähänkö tämä nyt sitten päätyi. Luulen, että moni meistä matkalla olleista muistaa saman tilanteen, Minna kuvailee.

Työn perässä Ylivieskaan

Minna itseään onnekkaana työntekijänä, sillä hieman alle vuosi sitten hän allekirjoitti vakituisen työsopimuksen. Pesti Kalevan Ylivieskan aluetoimituksessa tarkoitti myös muuttoa.

– Ensimmäinen vuosi on mennyt tutustuessa työkavereihin ja uuteen asuinpaikkaan. Se ottaa aina oman aikansa, vaikka periaatteessa elämä on samanlaista olipa millä paikkakunnalla tahansa, Minna sanoo.

Aluetoimittajan työ on monipuolista, haastavaa ja innostavaa. Paitsi että toimittaja laatii artikkelit itse, hän toimii myös usein valokuvaajana. Koska Ylivieska ja sen lähiympäristö ovat hyvin maatalousvoittoista aluetta, on Minna päässyt tutustumaan maatalouteen työnsä puolesta monelta kantilta.

Tämä on tarpeeksi nopeatempoista työtä, ja asiat vaihtuvat koko ajan.

– Vaikka en mikään suurkaupunkilainen olekaan, minulla ei ole entuudestaan maaseutuun tai maatiloihin mitään suhdetta. Sen vuoksi maaseutu ja siihen liittyvät juttuaiheet ovat olleet minulle varsin mieleisiä ja kiinnostavia. Huomaan, että nyt sitä seuraa maaseutuun liittyvää uutisointia ja julkista keskustelua aivan uudesta näkökulmasta.

Toimittajan on uskallettava rikkoa rajojaan

Toimittajan ammatti vaatii jatkuvaa opiskelemista ja kouluttautumista sekä tiedonmurusten haalimista yksittäisten lehtiartikkeleidenkin kohdalla. Silti alanvalinta on ollut Minnalle itsestäänselvyys – muita vaihtoehtoja hän ei ole edes harkinnut.

– Olen joskus miettinyt, miksi olen halunnut toimittajaksi ja mikä minua on alalle vetänyt. Tarkkaa vastausta ei ole, mutta toisaalta en osaa ajatella tekeväni mitään muuta. Tämä on tarpeeksi nopeatempoista työtä, ja asiat vaihtuvat koko ajan. Lisäksi pääsee tekemään töitä itseään huomattavasti fiksumpien ihmisten kanssa!

Toimittajuus on Minnalle myös elämäntapa ja tapa katsella maailmaa ja suhtautua asioihin.

– Kyseleminen, asioiden ihmettely ja kyseenalaistaminen ovat minulla luonteessa. Kai siinä on jotain hulluuttakin, sillä toimittajana pitää laittaa itsensä jatkuvasti omalle epämukavuusalueelle ja antaa itsestään enemmän kuin pelkän konkreettisen lehtijutun.