Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

"Olemme aikuisina läsnä"

Teksti ja kuva: Annu Hattunen

Lapsille ja nuorille on tärkeää, että aikuinen on lähellä. Tea Rajala on työskennellyt aina lasten ja nuorten parissa.

Lasten tekemistä saa ja pitää valvoa, sanoo nuoriso-ohjaajan työssään viihtyvä Tea Rajala.

- En tiedä, mistä se auktoriteetti tarvittaessa syntyy, naurahtaa nuoriso-ohjaaja ja iltapäiväkerhon vastaava Tea Rajala ja marssii määrätietoisesti liikuntasalin poikki.

Hän on parin minuutin aikana neuvotellut ulkoilusta kahden energisen pojan kanssa, rauhoitellut villiksi yltynyttä tanssituntia ja järjestänyt sopivan nurkkauksen haastattelua varten, kunhan on ensin tarkistanut talkoovoimin siivotun kirjahyllyn.

- Välillä porukkaa joutuu kovistelemaan enemmänkin, mutta vielä ei ole kyseenalaistettu, mitä tapahtuu sen kolmeen laskemisen jälkeen, Tea hymyilee.

Välillä porukkaa joutuu kovistelemaan enemmänkin, mutta vielä ei ole kyseenalaistettu, mitä tapahtuu sen kolmeen laskemisen jälkeen.

Kahdet opinnot päällekkäin

Tea on vuosituhannen vaihteessa sosionomiksi (AMK) valmistuttuaan työskennellyt Oulun kaupungilla ensin päiväkodeissa ja kuluneet kymmenkunta vuotta Nuorisoasiainkeskuksen iltapäivätoiminnassa Kaukovainiolla.

Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on lastentarhanopettaja. Sosionomiksi hän opiskeli hieman vahingossa, sillä tarkoituksena oli alunperin suorittaa Sosiaali- ja terveysalan yksikössä ainoastaan ammatillinen erikoistumisopintojakso.

- Sain heti aloitettuani kuulla, että siellä alkaa myös sosionomin koulutusohjelma aikuiskoulutuksena, joten päätin hakea sinne. Niin vain vedin kahdet opinnot päällekkäin, ja tämä tutkinto tuli vähän niin kuin vahingossa.

Tea oli aina ajatellut työskentelevänsä päiväkodissa, mutta huomasi valmistuttuaan, että koululaiset olivatkin hänelle se oikea ikäryhmä.

Toimintaa lasten lähtökohdista

Sosionomin tutkinnolle on Tean nykyisessä työssä tarvetta, sillä iltapäivätoiminnan työntekijöiltä vaaditaan korkeakoulututkinto.

- Kyllähän jotkut aikoinaan ihmettelivät, miksi lähden tutkintoa tekemään, jos haluan työskennellä lastentarhanopettajana. Ajattelin, että miksen lukisi vielä vähän lisää, kun saan AMK-tutkinnon kaupan päälle, Tea muistelee.

Oamkista hänelle jäi mieleen koulutuksen perhekeskeinen ajattelutapa, kun lastentarhanopettajan koulutuksessa korostettiin lapsinäkökulmaa. Tea teki ylimääräisinä opintoina mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön sekä lastensuojeluun ja seikkailukasvatukseen liittyviä opintojaksoja. Suuri oivallus oli, että aikuisena ei enää ole pakko opiskella, vaan saa opiskella.

- Nyt on vaikea ajatella, mikä osa ammattitaidossani on koulutusta ja mikä kokemusta. Meidän opintojen aikana reflektointi oli kova sana, joten ainakin sellainen itsearviointi on koulutuksesta tarttunut.

Parhaita puolia nuoriso-ohjaajan työssä ovat Tean mukaan vapaus suunnitella, mitä iltapäivätoiminnassa tehdään ja mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin.

- Kukaan ei esimerkiksi vaadi, mitä yksittäisiä tehtäviä iltapäivätoiminnassa pitää olla. Musiikkia, lukuhetkiä ja liikuntaa voidaan suunnitella lasten ja työntekijöiden omista lähtökohdista.

Tea on työnsä puolesta mukana myös Oulun kaupungin katutyössä. Muutaman aikuisen rinki liikkuu erityisesti kesäiltaisin kaupungilla siellä, missä nuoretkin ovat.